19.6.2015

Nollaputki jatkuu

Viime launtaina järjestettiin estekilpailut, joissa hypättiin Vexin kanssa 80cm. Kisoissa ratsastettin myös seuramestaruuden toinen osakilpailu, ja tuloksellamme päästiin Vexin kanssa kärkeen! Vexi saa nyt pari viikkoa vähän rennompaa liikutusta jonka jälkeen alkaa treenaaminen koulukisoihin. Kokonaan laidunlomalle se ei pääse, sillä totesimme, että pelkkä seisominen ei tekisi Vexille hyvää.

Aamulla lähdin tallille hyvissä ajoin. Osallistuin vielä hieman kisajärjestelyihin, jonka jälkeen menin katsomaan, miten Vexi viihtyy vieraassa tarhassa. Veeran tallikaverin ollessa kisoissa, meni Vexi siis Veeran kaveriksi launtaiksi ja sunnuntaiksi. Kun olin saanut kaikki hommat omalta osaltani tehtyä, hain Vexin sisälle. Apujoukkoni olivat kaikki kisojen talkooporukassa, joten jouduin letittämään Vexin ihan itse... Onneksi letitys meni hyvin, Vexi pysyi paikallaan ja letit kestivätkin jotenkin.

Menin kävelemään radan jo 50cm radankävelyyn, sillä niissä oli täysin samat radat. Rata oli melko helppo, yksi vähän vaikeampi linja, mutta muuten paljon isoja teitä, joissa mentiin melkein puoli kenttää ympäri. Uusinnassa oli hyviä mahdollisuuksia oikoa, ja päätinkin koittaa ratsastaa vähän aikaa. Muutaman esteen päätin myös hypätä vähän vinoon.

Verryttelyyn olin varannut paljon aikaa. Kisat kuitenkin etenivät odottamaani hitaammin, ja lähtin tallista kuitenkin ehkä hieman liian aikaisin. Aloitin käymällä tallin takana olevassa metsikössä kiipeilemässä. Laukkaa ja ravia otin muutamat reippaat pätkät tiellä. Lopuksi menin maneesiin hyppäämään pari estettä. Aloitin hypyt oikeaan kierrokseen, ja Vexi kolisteli puomeja lähes joikaisella esteellä, kuitenkaan pudottamatta puomeja. Vasempaan kierrokseen se alkoikin sitten varoa jalkojaan ja hyppäsi todella isosti. 


Radalla sai ennen aloittamista hypätä vielä yhden esteen. Nostin laukan, otin hypyn ja aloitin radan. Laukkaa olisi saanut olla läpi radan ennemmän. Alkuradan sain kuitenkin ratsastettua vielä sellaisessa temmossa, että hypyt olivat sujuvia. Vitoselta kutoselle oli radan haastavin tie, kaareva linja. Jos vitoselle ei osunut suoraan, oli kutonen jo aika menetetty. Myöskin linjan kaarteesta ulos tultaessa oli vain muuta askel aikaa suoristaa kutoselle, joka oli okseri. Selvittiin kuitenkin tehtävästä, mutta seiskalle en saanut laukattua tarpeeksi, joten Vexi hyppäsi lähes paikaltaan. Kasille sain vähän parempaa laukkaa, jonka jälkeen alkoi uusinta. 

Ysille pääsi heti oikaisemaan hyvin, ja olin suunnitellut oman tieni site, että minulla jää hyvin aikaa suoristaa Vexi okserille. Vexi kuitenkin päätti tehdä tiukemman tien, enkä ehtinyt reagoida. Arvioin nopeasti paikan, josta Vexi hyppäisi ja ajattelin sen tekevän pikkuaskeleen, jolloin olisi vaarana, että puomi putoaa. En kuitenkaan niin lähellä estettä viitsinyt enää häiritä Vexiä, ja jäin odottamaan hyppyä. Vexi ratkaisikin tilanteen isolla hypyllä, ja jöin hieman jälkeen. Kympille tein hieman vinon hypyn, ja seuraavalle esteelle sain hyvän pienehkön tien. Kahdelletoista oli tiukka kurvi, mutta ongelmia ei ilmennyt ja sain senkin hypättyä vinoon. Enää jäljellä viimeinen este, jolle lähestyessä alkoi kuskilla loppua kunto ja laukka hidastui, jolloin hypystä tuli pieni. Puomi kuitenkin pysyi ylhäällä ja näin meillä oli mukana kauden neljäs nollarata!

Radan jälkeen Vexi pääsi vielä kävelylle, ja sen jälkeen takaisin ulos syömään. Kävin illalla tekemässä vielä iltatallin, eli hoidin Veeran ja Vexin. Vexi taisi tykätä yökyläpaikastaan, Karsinan seinät olivat paljon matalammalla kuin sen omassa, joten sieltä näkikin jotain. Kaltereiden välistäkin sai tungettua päätä käytävälle.

Kauden neljännet estekisat ja neljäs nollarata, ei huonosti kun vertaa viimekauteen, jolloin ei päästy kertaakaan edes uusintaan asti. Rataan olen muuten tyytyväinen, mutta laukkaa olisi saanut olla enemmän ja sen olisi pitänyt olla terävämpää. Tällä olisivat ratkenneet muutkin ongelmat, kuten huonot hypyt. Vexi  kuitenkin pelasti minut todellla huonoista ja tyhmistä paikoista, ja vielä puhtaasti.  Lopputuloksissa oltiin viidensiä, mutta koska olin ainoa seuran juniori, joka hyppäsi 80cm, sain täydet pisteet ja kiilasin seuramestaruuden kärkeen. Nyt voidaankin keskittyä täysillä sileän treeniin, muutamia hyppyjä unohtamatta, Vexi tykkää tästä hommasta niin paljon!