17.9.2016

Kuulumiset kolmen viikon jälkeen

 

Takana on jälleen parin viikon postaustauko, tällä kertaa aivan totaalisen materiaalipulan vuoksi. Itse olin viikon kipeänä, enkä päässyt selkään ollenkaan. Senkään jälkeen en ole saanut kuvaajaa mukaan tallille. Koulu ei päättänyt alkaa kovin rennosti ja ensimmäisen jakson puolivälin jälkeen edessä olikin muutama essee ja esitelmä. Tallilla ollessani olen siis halunnut vain keskittyä olennaiseen ja ratsastaa tehokkaasti, mutta nopeasti. Aikapulaa on onneksi helpottanut se, että Assia vuokraa kerran viikossa tunnollinen ja taitava junnu, joten aina kerran viikossa voi olla ihan kokonaan ajattelematta hevosia, sillä Assi ainakin hoidetaan ja ratsastetaan vuokraajan päivinä huolellisesti mistään tinkimättä (alkoi tänään vuokraajan päivän jälkeen ihan hävettämään kun suitset oli ristitetty, satulahuopa viimeisen päälle aseteltu ja harjapussikin oli järjestyksessä...).

Tänään Ellu pääsi kuitenkin pitkästä aikaa kuvaamaan, ja kyllä noista kuvistakin jo jotain kehitystä huomasi. Assi on tosiaan ollut meillä noin kolme viikkoa, joista rokotuslomien ja hieronnan takia ainakin viikko on ollut pelkkää lomailua. Noin kahden viikon treenin jälkeen olen saanut aikaan sen verran kehitystä, että muutkin sen huomaavat. Odotan innolla, mitä tulevat kuukaudet tulevat saamaan aikaan. Assi on onneksi ihan loistava kaveri treenata nuoren koulutusta, sillä se lähtee töihin aina positiivisella asenteella ja lisäksi se on paljon fiksumpi kuin moni aikuinenkaan hevonen.

Tänään tein jälleen töitä meidän peruskaavamme mukaan. Alkukäynnit voi nykyään kävellä jo puolipitkällä ohjalla, eikä Assi silti kaahota käynnissä menemään. Pyrin vaihtamaan tehtävää hommaa koko ajan, joten vapain ohjin kävelyä en kuitenkaan kauaa harrastanut, vaan keräilin pikku hiljaa ohjat ja tein paljon voltteja, kiemurauria ja suunnanmuutoksia. Assi oli jostain syystä alussa vähän hermostunut, mutta jaksoi onneksi keskittyä hyvin.

Ravi oli alkuun tosi jännittynyttä ja kiireistä, mutta pidätteet menivät onneksi läpi ja tekemällä paljon isoja ympyröitä alkoi Assi rentoutua vähän. Itse vain unohdan aina tuke ulko-ohjalla riittävästi, jolloin Assi ei kulje enää pyöreänä. Sen takia sainkin valmentajalta vinkin pitää kiinni satulan alla olevasta karvasta, näin en työnnä ulkokättä kohti suuta vaan käteni on vakaa ja Assin on miellyttävä tukeutua sille. Vaihtelin jälleen suuntaa jatkuvasti ja myön irrottelin etenkin vasemmalta paljon ylitaivuttamalla, sillä Assi roikkuu aina vasemmalla ohjalla, eikä tahdo keventyä millään. Väliin tein myös muutaman kiemurauran todella pienillä kaarilla käynnissä, niillä Assin saa keskittymään ja astumaan takajaloilla tosi hyvin.



Laukkaa työstin ympyröillä ja aina parin rauhallisen ympyrän jälkeen laukkasin pitkän sivun. Laukannostot olivat aika lennokkaita, mutta tekemällä jatkuvasti puolipidätteitä ja vähän liikuttelemalla kuolainta malttoi Assi hidastaa vähän. Kun sen saa takaisin ei myöskään tunnu jatkuvasti siltä, että se kaatuisi kyljelleen. Laukkaa minun täytyykin alkaa työstää nyt enemmän, jotta alkaessamme hypätä enemmän, säilyisi kontrolli radoillakin. 


Laukan jälkeen kävelin lyhyet välikäynnit, sillä Assi innostuu yleensä laukassa tosi paljon, ja laukan jälkeen tilanne kannattaakin nollata vaikka kävelemällä puoli kierrosta. Assin jälleen rentoutuessa käynnissä siirryin vielä raviin ja tein jälleen paljon ympyröitä. Assi päätti tänään jännätä maneesin ovea, sillä tehdessäni ympyrää meni se toisen puolikkaan ihan sairaan hyvin, mutta aina ovea ohittaessä piti sen vähän kyttäillä. Sain sen kuitenkin rentoutumaan menemällä paljon erikokoisia ympröitä oven edessä, jolloin sen piti keskittyä minuun niin paljon, ettei aikaa jäänyt pelleilylle. Loppuun tulikin muutama ihan superhyvä pätkä!




Loppukäyntejä en mennytkään tänään maneesissa, vaan lähdin taluttelemaan Assia pellolle ja kävimme samalla vähän tutustumassa uuteen paikkaan, jos uskatautuisimme pellolle ihan ratsastamaankin asti. Assi oli jälleen oma viisas itsensä eikä kytännyt tai säpsynyt mitään. Vähän piti olla kakara ja koittaa saako hikata päätä tai syödä ruohoa, mutta muuten meni hienosti ja saatiin taas hyvä kokemus vauvalle. On niin helppo edetä kohti uusia juttuja kun hevonen on niin utelias ja rohkea, se tekee ihan itse itselleen positiivisia kokemuksia - tykkään tästä hevosesta niin paljon!

1.9.2016

Arkea uuden hevosen kanssa - ensimmäiset kuvat Assista!

En edes muista, koska olisin viimeksi tehnyt postauksen sileän ratsastuksesta! Nyt sellainen on kuitenkin luvassa, ja samalla saatte nähdä meidän uuden tammamme ensimmäistä kertaa.

Assin kanssa olemme aloittaneet ihan rennosti ja töitä teen yleensä maksimissaan 45 minuuttia kerrallaan. Työpäiviä ja työn rankkuutta lisätään pikkuhiljaa ja menemme aina fiilispohjalta niin, että Assi saisi mahdollisimman hyviä kokemuksia. Haluan säilyttää koko ajan sen innostuksen, jolla se nyt tekee hommia. Itselläni on tämän neidin kanssa säädöt aivan hukassa, koska se on niin erilainen kuin Cassu. Cassun ollessa laiska ja aika kuuro avuilla, on Assi todella herkkä, etenkin pohkeelle. Kunhan vain itse olen muistanut rentoutua, enkä lähde vauhtiin mukaan, on Assikin mennyt kivasti jo joitain pätkiä.  

Tämä postaus on kirjoitettu sunnuntain ratsastuksen pohjalta, jolloin sain ensimmäistä kertaa kuvaajan mukaan tallille. Heti selkään päästyäni otin ohjat osittain tuntumalle, sillä Assilla on yleensä jo alkuun vauhti päällä, enkä halua sen tylsistyvän, joten aloittelen työskentelyn lähes heti. Assi oli heti alkuun aika reipas, ei kuitenkaan onneksi yhtään kuuma, vaikka sillä olikin vapaapäivä alla. Tein paljon pysähdyksiä ja voltteja, sillä Assi on etenkin oikealta aika jäykkä, ja taivutuksilla sen saa antamaan vähän periksi.


Myös ravi oli alkuun aika vauhdikasta, mutta hidastui ihan kivaksi kun vain rauhoitin oman kevennyksen. Ravissa tein alkuun isoja voltteja ja loivia kiemuroita, ja Assin rauhoittuessa ja lämmetessä aloin lisäämään taivutusta. Tein myös muutamia pysähdyksiä ja käyntisiitymiä, sekä peruutuksia. Peruutuksia olen tehnyt yleensä vain pari jokaisella kerralla, sillä Assilla on tapana vähän kuumua niistä.


Noin 15 minuutin ravityöskentelyn jälkeen nostin laukan, joissa olen tässä viikon aikana kehittynyt itse huimasti. Cassun kanssa minulla oli tapana vähän ajaa pohkeella ja heittää ohjaa pois, mutta Assi tarvitsee nostoissa paljon tukea. Pari ensimmäistä kertaa menikin niin, että ennen varsinaista siirtymää otti Assi aina muutaman askeleen kiitoravia ja nosti laukan vasta sitten. Nyt osaan kuitenkin jo pitää tuntuman läpi noston ja laukka nouseekin heti avun annettuani. Laukassa Assi oli jälleen tosi kiva ja kääntyi myös vähän pienemmille ympyröille hyvin. Loppua kohden se kävi vähän raskaaksi edestä väsyessään ja siirryin raviin. Hetki mentiin taas vähän rallia, mutta Assi kuunteli onneksi pidätteitä ja rauhoittui nopeasti. Rentojen loppuravien jälkeen siirryin käyntiin ja annoin pitkät ohjat.

Meillä on siis lähtenyt sujumaan oikein hyvin, ja samalla fiiliksellä päästään toivottavasti jatkamaan. Tosin treeniin tulee heti alkuun pieniä taukoja, sillä Assin rokotukset ovat vanhentuneet, joten se rokotettiin ensimmäistä kertaa eilen ja seuraava kerta on kolmen viikon päästä. Niiden välissä menemme kuitenkin ainakin kouluvalmennukseen ja toivottavasti pääsisimme myös treenaamaan esteitä pikku hiljaa. Lisäkis odottelemme sopivan turvaponin löytymistä, niin pääsemme kokeilemaan maastoilua :)

25.8.2016

Elämäni vaikein päätös


Cassu ei ole enää meidän. Jossain kohtaa on vain pakko ajatella järjellä ja vaikka hevonen olisikin kuinka tärkeä ja ihana, pitää myös siitä pystyä luopumaan.
Veimme Cassun uuteen kotiinsa eilen. Tästä vaihtoehdosta on puhuttu jo jokin aikaa, mutta varsinaisen lopullisen päätöksen tehtyämme kaikki kävi todella nopeasti. Sitä miksi ja mihin Cassu meiltä lähti, en tule blogissa avaamaan, sillä se vetäisi mukaan niin paljon matkan varrella olleita henkilöitä. Näin kuitenkin oli tällä kertaa paras, ja olemme loppujenlopuksi kaikki tyytyväisempiä näin.

Cassun kanssa vietetty aika ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan, vaikka en sen kanssa enää jatkakaan. Sen myötä olen päässyt verkostoitumaan ja minulla on aivan loistavat taustajoukot kotona, ja uuden hevosen kanssa elämä tulee olemaan vielä helpompaa.


Niin mikä uusi hevonen? Kauaa minun ei tarvinnut hevosettomana olla, sillä eilen kotimatkalla oli kopissa jo uusi hevonen, 6v tamma, joka sai pienen pohdinnan jälkeen nimekseen Assi. Se on todella kiltti ja fiksu nuori, ja pääsemme toivottavasti kehittymään yhdessä vielä monta vuotta! Uuden hevosen myötä blogin nimi ja ulkoasu muuttunevat pian, siihen asti ne saavat olla yhtenä niistä monista muistoista, joita Cassu meille jätti.

21.12.2015-24.8.2016

18.8.2016

Maailman epäonnistunein kisareissu

Lähes viikko tapahtuneen jälkeen olen vihdoin saanut koottua itseni ja pystyn jo miettimään päivää järkevästi, ja mutamia ratkaisuvaihtojakin on haettu, jottei sama toistuisi. 

14.8. koitti odotettu päivä; ensimmäinen metrin ratani kisoissa, ekat kakkostason kisani, sekä aluejoukkuemestaruus. Viikonlopulle oli luvattu sadetta ja saimmekin tiedotteita Artukaisten pohjan kunnosta lauantai-iltana ja vielä sunnuntaina aikaisesta aamusta tunnin välein. Lopulta päätimme lähteä matkaan, sillä kenttä oli aamulla kuitenkin superkunnossa. Aamupäivästä kuitenkin paikalle oli sattunut parinkymmenen minuutin sadekuuro, ja paikalle päästyämme ei homma näyttänytkään enää yhtään lupaavalta.


Kävimme valmentajani kanssa näyttämässä heppojen rokotukset ja päätimme, että katsomme avoimen metrin radankävelyssä pohjan kunnon, ja päätän vasta sitten starttaanko ollenkaan. Radankävelyssä totesin kentän olevankin aivan järkyttävä. Kumisaappaissani on todisteet siitä, kuinka upposin liukkaaseen mutaliejuun nilkkoihin asti. Valmentajani sanoi, että voin toki mennä koittamaan ja keskeyttää jos ei tunnu hyvältä. Päätin kuitenkin, etten halua väkisin hakemaan huonoa kokemusta ja rikkomaan hevosta, ja jätin luokan starttaamatta. 

Kun lisää sadetta ei tullut ja kenttä alkoi pikku hiljaa imeä vettä, menin laittamaan Cassua kuntoon, sillä päätimme tsekata kentän vielä uudestaan, jos pääsisimmekin hyppäämään joukkuekisassa. Ennen radankävelyä menin verkkaamaan maneesiin, jossa Cassu oli ihan sairaan hyvä! Lisää ratsukoita alkoi tulla kuitenkin sisään ja Cassu hidastui vähän. Lähdimme kuitenkin kävelemään rataa ja kentän alkaessa olla ihan okei päätimme startata luokassa. Palattuani verkkaan oli Cassu jo aivan järkyttävä. Se ei liikkunut yhtään mihikään, ja koska maneesissa ei ollut kamalasti tilaa, otin pari pientä hyppyä ja päätin olla hermostumatta lisää, joten lähdimme radalle. Verkan aikana ulkona oli tietysti alkanut sataa uudelleen ja kenttä oli jälleen huonommassa kunnossa. Heti Cassun astuessa kisakentälle jämähti se totaalisesti. Odotellessani omaa vuoroani oli Cassu tosi outo. Se on aina herännyt kisaradalla, mutta nyt se ei haunnut liikkua ja jäi pariin kertaan seisomaan ja kyttäämään pohjaa. Omalla vuorollani sain kuitenkin laukan nousemaan ja lähestyimme ykköstä. Cassun vauhti hidastui ja hidastui, enkä saanut sitä millään nostettua esteestä ylös. Uusi lähestyminen, ja Cassu teki ihan saman. Se ei reagoinut pohkeeseen raippaan eikä ääneen. Yleensä sen kiellot ovat sentään melko nopeita, mutta nyt se varovasti hidasteli pitkän matkan päästä.

Radan jälkeen ärsytti niin paljon. Cassu sai kuitenkin huoltojoukot luokseen ja itse jäin juttelemaan valmentajan kanssa. Oma fiilis oli tosi huono, mutta valmentaja sai onneksi tsempattua vähän ja pystyin keräämään itseäni edes vähän. Autoin laittamaan Cassua pois ja lastattuamme molemmat hevoset menimme vielä katsomaan luokan loppuun. Autossa matkalla kotiin onnistui jo tilanteen pohtiminen. Yleensä kritisoin itseäni jopa ihan liikaa, ja tälläkin kertaa olisin voinut toimia sata kertaa paremmin ja oikeasti ratsastaa ja komentaa, mutta vähän pitää pistää pohjankin syyksi (tai hevosen). Cassu on kuitenkin todella fiksu ja kokenut hevonen, joten ehkä se vain totesi kentän olevan sen verran huono, että se halusi suojella itseään ja minua, ja totesi turvallisimmaksi jättää hyppäämättä.

Nyt tarvitsemme paljon varmuutta esteille ja lisäksi pari kertaa treeniä vieraissa paikoissa, toivottavasti homma alkaisi taas kulkemaan. Sitä ennen kokeilemme kuitenkin jotain uutta, ja vaihdamme lajia yhdeksi päiväksi.

12.8.2016

Prinsessa ja satuheppa

Eilen Cassu pääsi tekemään sitä, minkä se osaa toiseksi parhaiten; näyttämään hyvältä. Ellu ja minä saimme vihdoin suoritettua kuvaukset, joita ehdimme suunnitella jo muutaman kuukauden. Cassu hoiti hommansa mallina hienosti ja kuvat onnistuivat hyvin. Kuvien värejä innostuin muokkaamaan tällä kertaa ihan reilulla kädellä ja tykkään ainakin itse lopputuloksesta tosi paljon! Enempää selittelemättä kuviin, seuraavan kerran kirjoittelenkin kisoista.