Cassu ei ole enää meidän. Jossain kohtaa on vain pakko ajatella järjellä ja vaikka hevonen olisikin kuinka tärkeä ja ihana, pitää myös siitä pystyä luopumaan.
Veimme Cassun uuteen kotiinsa eilen. Tästä vaihtoehdosta on puhuttu jo jokin aikaa, mutta varsinaisen lopullisen päätöksen tehtyämme kaikki kävi todella nopeasti. Sitä miksi ja mihin Cassu meiltä lähti, en tule blogissa avaamaan, sillä se vetäisi mukaan niin paljon matkan varrella olleita henkilöitä. Näin kuitenkin oli tällä kertaa paras, ja olemme loppujenlopuksi kaikki tyytyväisempiä näin.
Cassun kanssa vietetty aika ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan, vaikka en sen kanssa enää jatkakaan. Sen myötä olen päässyt verkostoitumaan ja minulla on aivan loistavat taustajoukot kotona, ja uuden hevosen kanssa elämä tulee olemaan vielä helpompaa.
Niin mikä uusi hevonen? Kauaa minun ei tarvinnut hevosettomana olla, sillä eilen kotimatkalla oli kopissa jo uusi hevonen, 6v tamma, joka sai pienen pohdinnan jälkeen nimekseen Assi. Se on todella kiltti ja fiksu nuori, ja pääsemme toivottavasti kehittymään yhdessä vielä monta vuotta! Uuden hevosen myötä blogin nimi ja ulkoasu muuttunevat pian, siihen asti ne saavat olla yhtenä niistä monista muistoista, joita Cassu meille jätti.
Lähes viikko tapahtuneen jälkeen olen vihdoin saanut koottua itseni ja pystyn jo miettimään päivää järkevästi, ja mutamia ratkaisuvaihtojakin on haettu, jottei sama toistuisi.
14.8. koitti odotettu päivä; ensimmäinen metrin ratani kisoissa, ekat kakkostason kisani, sekä aluejoukkuemestaruus. Viikonlopulle oli luvattu sadetta ja saimmekin tiedotteita Artukaisten pohjan kunnosta lauantai-iltana ja vielä sunnuntaina aikaisesta aamusta tunnin välein. Lopulta päätimme lähteä matkaan, sillä kenttä oli aamulla kuitenkin superkunnossa. Aamupäivästä kuitenkin paikalle oli sattunut parinkymmenen minuutin sadekuuro, ja paikalle päästyämme ei homma näyttänytkään enää yhtään lupaavalta.
Kävimme valmentajani kanssa näyttämässä heppojen rokotukset ja päätimme, että katsomme avoimen metrin radankävelyssä pohjan kunnon, ja päätän vasta sitten starttaanko ollenkaan. Radankävelyssä totesin kentän olevankin aivan järkyttävä. Kumisaappaissani on todisteet siitä, kuinka upposin liukkaaseen mutaliejuun nilkkoihin asti. Valmentajani sanoi, että voin toki mennä koittamaan ja keskeyttää jos ei tunnu hyvältä. Päätin kuitenkin, etten halua väkisin hakemaan huonoa kokemusta ja rikkomaan hevosta, ja jätin luokan starttaamatta.
Kun lisää sadetta ei tullut ja kenttä alkoi pikku hiljaa imeä vettä, menin laittamaan Cassua kuntoon, sillä päätimme tsekata kentän vielä uudestaan, jos pääsisimmekin hyppäämään joukkuekisassa. Ennen radankävelyä menin verkkaamaan maneesiin, jossa Cassu oli ihan sairaan hyvä! Lisää ratsukoita alkoi tulla kuitenkin sisään ja Cassu hidastui vähän. Lähdimme kuitenkin kävelemään rataa ja kentän alkaessa olla ihan okei päätimme startata luokassa. Palattuani verkkaan oli Cassu jo aivan järkyttävä. Se ei liikkunut yhtään mihikään, ja koska maneesissa ei ollut kamalasti tilaa, otin pari pientä hyppyä ja päätin olla hermostumatta lisää, joten lähdimme radalle. Verkan aikana ulkona oli tietysti alkanut sataa uudelleen ja kenttä oli jälleen huonommassa kunnossa. Heti Cassun astuessa kisakentälle jämähti se totaalisesti. Odotellessani omaa vuoroani oli Cassu tosi outo. Se on aina herännyt kisaradalla, mutta nyt se ei haunnut liikkua ja jäi pariin kertaan seisomaan ja kyttäämään pohjaa. Omalla vuorollani sain kuitenkin laukan nousemaan ja lähestyimme ykköstä. Cassun vauhti hidastui ja hidastui, enkä saanut sitä millään nostettua esteestä ylös. Uusi lähestyminen, ja Cassu teki ihan saman. Se ei reagoinut pohkeeseen raippaan eikä ääneen. Yleensä sen kiellot ovat sentään melko nopeita, mutta nyt se varovasti hidasteli pitkän matkan päästä.
Radan jälkeen ärsytti niin paljon. Cassu sai kuitenkin huoltojoukot luokseen ja itse jäin juttelemaan valmentajan kanssa. Oma fiilis oli tosi huono, mutta valmentaja sai onneksi tsempattua vähän ja pystyin keräämään itseäni edes vähän. Autoin laittamaan Cassua pois ja lastattuamme molemmat hevoset menimme vielä katsomaan luokan loppuun. Autossa matkalla kotiin onnistui jo tilanteen pohtiminen. Yleensä kritisoin itseäni jopa ihan liikaa, ja tälläkin kertaa olisin voinut toimia sata kertaa paremmin ja oikeasti ratsastaa ja komentaa, mutta vähän pitää pistää pohjankin syyksi (tai hevosen). Cassu on kuitenkin todella fiksu ja kokenut hevonen, joten ehkä se vain totesi kentän olevan sen verran huono, että se halusi suojella itseään ja minua, ja totesi turvallisimmaksi jättää hyppäämättä.
Nyt tarvitsemme paljon varmuutta esteille ja lisäksi pari kertaa treeniä vieraissa paikoissa, toivottavasti homma alkaisi taas kulkemaan. Sitä ennen kokeilemme kuitenkin jotain uutta, ja vaihdamme lajia yhdeksi päiväksi.
Eilen Cassu pääsi tekemään sitä, minkä se osaa toiseksi parhaiten; näyttämään hyvältä. Ellu ja minä saimme vihdoin suoritettua kuvaukset, joita ehdimme suunnitella jo muutaman kuukauden. Cassu hoiti hommansa mallina hienosti ja kuvat onnistuivat hyvin. Kuvien värejä innostuin muokkaamaan tällä kertaa ihan reilulla kädellä ja tykkään ainakin itse lopputuloksesta tosi paljon! Enempää selittelemättä kuviin, seuraavan kerran kirjoittelenkin kisoista.
Pakko aloittaa postaus sanomalla, että on mulla uskomaton hevonen! Kuten tänään sanoin: Tästä tykkään tässä hevosessa, se pelastaa mut huonostakin paikasta ja tekee hyppäämisen niin helpoksi.
Olimme siis pitkästä aikaa kotivalmentajamme estevalmennuksessa ja treenasimme vielä viimeisen kerran sunnuntain kisoihin, joissa hyppään ekat metrin ratani ikinä. Äiti pääsi onneksi videoimaan, pahoittelen jälleen laatua, materiaali on kuvattu kännykällä.
Aloitimme jälleen kisaverkkatyylillä. Ravailin ja laukkailin hetken työskentelemättä sen suuremmin. Ravissa Cassu oli parin kierroksen jälkeen tosi kiva ja ravasi reippaasti. Laukassa piti hetki hakea oikeaa asentoa ja apuja, mutta sekin lähti rullaamaan. Hypyt aloitimme pienellä ristikolla, jolla Cassu oli aika löysä, eikä sitä oikein huvittanut hypätä. Seuraavaksi tulimme sinivalkoista pystyä ihan pienenä, ja siinä Cassu alkoi nostelemaan jalkojaan jo vähän. Aloin myös itse löytämään parempaa tempoa laukkaan. Okseria hypätessä hypyt alkoivat sujua jo oikein kivasti.
Yksittäisten hyppyjen jälkeen aloimme tulemaan rataa aluksi 80cm korkeudella. Tämä rata ei ollut vielä hirveän hyvä, ekalle pystylle ja okserille tultaessa Cassu oli vielä aika nukuksissa ja paikat tulivat tosi pojaan. Kakkosen jälkeen Cassu virkistyi ja lähestyimme pystyä, jolla oli muoviset "muuripalat" alla. Itse jäin varmistelemaan, iskin pohkeet kiinni ja maiskutin, Cassu ilmeisesti vähän yllättyi reaktiostani ja molempien ollessa lähdössä hyppyyn päättikin se ottaa stopin ja itse lensin alas... :D Onneksi mitään ei käynyt, hyppäsin itse selkään ja aloitin radan alusta. Otimme palaset esteen alta pois, sillä emme halunneet tehdä siitä ongelmaa ennen kisoja. Loppurata menikin onneksi todella hyvin ja tuota estettäkään Cassu ei kytännyt enää kertaakaan.
Seuraavaksi esteet nostettiin 90cm korkeuteen, ja ne onneksi näyttivät kivan pieniltä ja helpoilta. Tulimme jälleen saman radan (video). Cassu oli alkuun tosi tahmea ja laukkasin sillä pari kierrosta ennen kuin aloitin radan. Ekalle pystylle paikka ei sopinut ja Cassu hyppäsi sen ravista. Myös okserille tulimme aika pohjaan. pysty-okseri -linja oli hyvä, väli oli aavistuksen lyhyt joten myös okseri oli vähän liian lähellä. Vikalla linjalla Cassu tuli vähän oikeaan reunaan ja jäi pohkeen taakse, mutta hyppäsi hyvin.
Tulimme vielä kerran saman radan (+lopuksi vielä pysty-okseri -linja toiseen kertaan) ja tällä kertaa esteet olivat metrissä, eli kisakorkeudessa. Tämä rata näkyy videolla toisena. Ykkösen hyppy oli taas vähän löysä, mutta kakkoselle sain hyvän paikan ja ison hypyn. Ekan linjan pystylle Cassu hyppäsi vähän kaukaa ja otti puomin. Lähestyessä tokaa estettä se vähän haahuili omiaan ja lähestyminen ei ollut ihan suora, mutta koska väli oli lyhyt neljä, ei se jäänyt pitkäksi vaan hyppy oli hyvä. Tokalle linjalle eka hyppy tuli taas aika pohjaan ja vinoon, mutta vaikka väli oli pitkä viisi, sai Cassu hyvin venytettyä itseään ja toka hyppy oli hyvä. Vikalle linjalle sain pystylle hyvän paikan ja myös väli mentiin suorempana.
Lopuksi tulimme vielä hieman erilaisen radan metrin korkuisena. Aloitime pysty-pysty -linjalla, joka tuli hyvin, Cassu ei tällä kertaa ollut enää alussakaan kovin löysä. Kolmosena okseri, video alkaa vasta tästä. Siihen paikka hyvin. Linjalla Cassu meinasi taas vähän kiemurrella, toka hyppy oli silti hyvä. Valmentaja pyysi minua vielä tulemaan okserin kerran yksittäisenä, jotta sain treenattua myös okserilähestymisiä. Ekalla kerralla jäin kääntämään liikaa sisäohjalla jolloin paikka ei oikein sopinut ja Cassu jäi vähän hitaaksi. Se kuitenkin pelasti minut tajuttoman hienosti ja kiipesi okserista puhtaasti yli. Jatkoin saman tien uuteen yritykseen ja tällä kertaa niin lähestyminen kuin hyppykin olivat tosi sujuvia. Cassukaan ei ottanut yhtään nokkiinsa ratsastajan mokasta!
Ravailin vielä Cassun loppuun ja taluttelin loppukäynnit. Tallissa iskimme vielä kylmät joka jalkaan ja jatkoin edellispäivänä aloitetun harjan nyppimisen loppuun. Cassu sai paljon herkkuja ja rapsutuksia, se oli niin hieno. Tämän treenin jälkeen jatkankin hyvillä mielin kohti viikonlopun kisoja, toivottavasti menee yhtä hienosti kuin tänään!
Viimeisin postaus on kirjoitettu 16.7. eli tasan kolme viikkoa sitten. Tässä välissä on oikeastaan ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja materiaaliakin on, mutta kirjoitusmotivaatio on ollut suoraansanottuna nollassa. Bloggerin olen avannut ehkä kerran viikkoon, mutta koska kirjoittaminen ei vain tuntunut sujuvan, annoin blogin viettää suosiolla pientä kesälomaa.
Mitä sitten on tapahtunut? Vedetään ensin pieni pikakelaus siitä, mitä kaikkea ehdin tehdä näiden kolmen viikon aikana. Heinäkuun olin kesätöissä ja ehdin myös treenata esteitä ahkerasti. Parin heinäkuun alun estetreenin jälkeen meille kehittyi pieni ongelma, johon pureudun myöhemmin postauksessa. Kisoja ei ole ollut, mutta ensiviikonloppuna päästään jälleen radalle! Töiden loputtua lähdinkin Ellun mökille ja Cassu sai selkäänsä vierailevia tähtiä.
Olemme käyneet nyt viikottain Pinja Immosen valmennuksissa, ja Cassu hyppää kerta kerralta paremmin. Ensiviikolla suuntaamme jälleen tutun kotivalmentajan tunnille tekemään viimeistelytreenin, sillä 14.8. lähdemme taas kisaamaan. Tällä kertaa vuorossa ovat Artukaisissa järjestettävät 2-tason kisat, joihin lähden hyppäämään ekan metrini. Hyppään ainakin seuramme joukkueessa ja vielä minun pitää päättää, hyppäänkö myös avoimen metrin pohjalle.
Ylempänä ehdin jo mainita uudesta ongelmasta esteillä. Kemiössä ja Kosken kisoja edeltävissä treeneissä tipuin molemmissa ylitettäessä erikoisesteitä, jolloin kehitin itse pienen jännityksen niitä kohtaan. Pari kertaa valmennuksessa pääsikin käymään niin, että ensimmäistä kertaa estettä lähestyessäni jään vain odottamaan kieltoa enkä uskalla ratsastaa, jolloin Cassu tajuaa, että sen ei tarvitse tehdä töitä ja kieltää. Sain kuitenkin Pinjalta hyviä neuvoja ja itselleni luottamuksen takaisin, ja esteet sujuvat jälleen hyvin, kunhan vain otan heti kunnon otteen tehtäviin. Alla video viimetorstain valmennuksesta, anteeksi kamalasta laadusta! Tuo rata ei ollut vielä kovin hyvä, lopuksi tulimme vielä hieman isomman radan jolla ratsastin enemmän eteen ja käänsin ulkoavuilla, jolloin paikatkin osuivat paljon paremmin.
Entä miltä näyttää jatko? Bloggaaminen jatkuu toivottavasti aktiivisempana, kun saan otteen arkeen. Nyt olen vain lomaillut enkä tehnyt oikeastaan mitään järkevää. Koulu alkaa 16.8. ja pari ekaa jaksoa kuluu oikeastaan samalla tavalla kuin koko edellinen vuosi. Joulukuun aikana pitäisi kuitenkin alkaa lukea kirjoituksiin, sillä kirjoitan psykologian ensi keväänä. Siihen asti pystyn kuitenkin toivottavasti tuottamaan luettavaa ihan viikottain, ja tahti toivottavasti pysyy yllä myös talven yli.
Samalla kun blogi heräilee kesätauolta, ajattelin herätellä myös meidän instagramtiliämme vähän pidemmästä horroksesta. Menkäähän kaikki siis seuraamaan @teamkoskelo! Omia juttujani löytyy tililtä @katariinaeevamaria, myös se on julkinen ja sieltä voi seurata elämääni myös hevosten ulkopuolella.
